ASIANTUNTIJA-ARTIKKELIT

Korostetaan vielä, että käsittelemme tässä yhteydessä tyypillisiä savikkoalueiden painumaongelmia rakennetussa ympäristössä.

Savikolla painumisen syynä on yleensä se, että savikerrokseen kohdistuu kuormituslisäys, jonka vaikutuksesta saven rakenteessa oleva ns. vapaa vesi pikku hiljaa suotautuu pois ja savikerros "painuu kasaan". Koska saven vedenläpäisevyys on heikko, niin veden virtaaaminen pois savikerroksesta tapahtuu hiljalleen. Tyypillistä on, että kuormituslisäyksen johdosta saven painumisnopeus on aluksi nopeampaa, mutta hiipuu hiljalleen ajan kuluessa.

Mikä aiheuttaa kuormituslisäyksen? Kuormituslisäyksen syynä voi olla, että uudiskohteen piha-alueelle rakennetaan pihan täyttökerrokset. Täyttökerroksesta aiheutuu lisäkuormitusta savelle. Toinen hyvin yleinen syy on, että syystä tai toisesta alueen pohjavedenpinnan korkeus-/painetaso alenee, jolloin vedennoste häviää aikaisemmin vedenpinnan alapuolella olevalta maakerrokselta.

Alueellisen pohjavedenpinnan tason laskulla voi olla useita syitä ja ohessa lueteltuna ne yleisimmät:
- rakennettu salaojitus on pohjavedenpinnan alapuolella ja aiheuttaa pohjavedenpinnan laskun
- putkikaivantojen täyttömateriaali läpäisee vettä ja alkaa toimimaan kuivattavana rakenteena, jolloin pohjavesi pääsee virtaamaan putkikaivannon täyttörakenteisssa aiheuttaen pohjavedenpinnan laskemisen
- ympäristössä tapahtuu muutos, joka laskee alueellisesti pohjavettä (naapurirakennuksen salaojitus, putkikaivanto, alueella oleva uusi tunneli tai kaivanto, vähenevä vajoveden määrä ts. tiiviit pinnat estävät hulevesien imeytymisen maaperään)
- korjausrakentamisen yhteydessä tehty salaojitus tai uusi putkikaivanto

Painumakorjauksessa tehdään usein se virhe, että korotetaan piha-aluetta ja uusitaan päällysteet (ts. alkuperäinen syy painumiseen ei poistu). Tämä toimenpide aiheuttaa jälleen savikerrokselle lisäkuormitusta, jolloin ongelma uusiutuu nopeasti.

Vanhojen rakennuksien kohdalla tehdään usein salaojakorjauksia, joilla saatetaan laskea alueellisesti pohjavedenpinnan tasoa ja yllättäen pihat alkavatkin painua. Varsin ongelmallinen korjauskohde on sellainen, missä salaoja on rakennettu syvälle pohjavedenpinnan alapuolelle, jolloin painuminen on hyvin pitkäaikaista. Salaojitusta on vaikea poistaa käytöstä, koska se pitää perustukset kuivana. Tästä voi aiheutua ns. noidankehä, jossa paras korjaustapa onkin pihojen säännöllinen korjaaminen väliajoin. Puolestaan päällysteen vaurioituminen ja halkeilu ilman korjausta johtaa siihen, että päällysteen vaurioituminen on nopeutuu ja sadevesien kostuttessa kantavan rakennekerroksen, se puolestaan nopeuttaa koko päällysrakenteen vaurioitumista. Myös savikerroksen pilaristabilointi voisi tulla korjauskohteissa kyseeseen, mutta on toimenpiteenä yleensä hyvin kallis.

Jos piha-alueet suunnitellaan siten, että ne painuvat tulevaisuudessa, tulisikin suunnittelussa ottaa tämä huomioon hyvin tarkoin. Huomionarvoista onkin suunnitella rakenteet niin, että painuminen ei vaaranna pihojen, putkistojen tai kaapeleiden toimivuutta. Tällöin kyseeseen tulevat ns. siirtymärakenteet ja erinäiset ratkaisut, jotka sallivat "pientä" painumista. Viettoviemäreiden kallistuksissa tulisikin käyttää hieman suurempaa kallistusta kuin minimiä. Myöskään piha-alueen kallistukset eivät saa muuttua siten, että pintavedet eivät enää ohjaudukaan sadevesikaivoihin.